No mitä sä oikein meinasit tehdä sen koko ajan?

Niin moneksi kuukaudeksi reissuun? Täh? Miten sä saat sun ajan kulumaan? Kai sä nyt kyllästyt, kun et voi tehdä mitään normaaleja asioita?
Niin.
Aika näyttää miten kauan reissulla viivyn, mutta alustavasti olisi tarkoitus olla vähintään neljä kuukautta. Mieluusti vähän kauemminkin, jos vain rahat riittää.
Mä en lähde sinne sen vuoksi, että saisin erityisesti tehdä jotain. Lähinnä tarkoituksena on olla ja nauttia. Siinä sivussa toki ajattelin matkata muutamia tuhansia kilometrejä lentäen ja junalla, sekä pyöräillä Toscanan halki parisataa kilometriä. Lisäksi toivon saavani väliaikaisia töitä satunnaisista ravintoloista sekä viinitiloilta ruokaa ja majapaikkaa vastaan. Rikastua ajattelin ainoastaan henkisesti.
Haaveissa siintää myös ajatus aikaisista aamulenkeistä, keskipäivän piknikeistä sekä auringonlaskuista meren rannalla. Toivon tutustuvani uusiin ihmisiin, näkeväni suuren palan historiaa sekä oppivani jotain uutta itsestänikin.
En ota reissusta sen kummemmin paineita, mun ei ole mikään pakko kiertää kaikkia paikkoja mitä olen etukäteen miettinyt, eikä mun ole pakko keksiä jokaiselle päivälle ohjelmaa. Tarkoitushan on nimenomaan pysähtyä olemaan. Jos joku paikka tuntuu niin ihanalta, etten millään malta lähteä, voin hyvillä mielin jäädä. Kukaan ei sen kummemmin kaipaa mua missään, paitsi kotona tietysti. :D
Kaikenlisäksi hyvä ystäväni on tulossa kiertämään kanssani pariksi viikoksi, sekä mahdollisesti myös anoppini ja isäni ovat tulossa moikkaamaan minua matkan varrella, eri maihin tosin. Ja tietysti kirsikkana kakun päällä, mieheni tulee lomailemaan kanssani reissuni loppupuoliskolla. Onhan siinä jo ohjelmaa kerrakseen. :)
Syy siihen miksi blogia kirjoitan, on yksinkertaisesti se, että saan pidettyä päiväkirjaa itseäni varten. Uskon, että tulen näkemään sen verran paljon erilaisia paikkoja, että osa väkisinkin unohtuu viimeistään kotiinpaluun aikana. Saan myös näppärästi siirrettyä matkakuvia tänne blogiin ja näin ollen ne ovat puhelimen muistikortin lisäksi tallessa muuallakin. Saan myös säästettyä pitkän pennin, kun perheeni ja ystäväni saavat lueskella blogin kautta kuulumiseni, sen sijaan, että soittelisin kaikille pitkiä puheluita..

P.S. Menolippu ostettu, hieman jo polttelee takataskussa. :D

Rodos/2011/Eva

Siitä se ajatus sitten lähti..

Lähipiirissäni kenellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että sairastan kroonista matkakuumetta. Milloin puhun menneistä reissuista, milloin suunnittelen seuraavaa. Aina kuitenkin on se yksi ja sama mielessä. Matkustaminen.

Olen haaveillut ulkomailla asumistesta siitä saakka, kun kävin 13-vuotiaana viikon lomamatkalla Etelä-Saksassa. Musta piti tulla ehdottomasti lentoemäntä ja halusin kiertää jokaisen kolkan maailmassa. Mun piti lähteä reilaamaan, oppaaksi, au pairiksi ja mitä vielä. Sen sijaan muutin 19-vuotiaana kaupungista maalle. Enpähän olisi uskonut. :)

Olen kuitenkin asunut teini-ikäisenä vajaan vuoden verran Kreikassa ja olen tuosta ajasta ikionnellinen. Se oli siihenastisen elämäni parasta aikaa ja se onkin jäänyt vahvasti kytemään pinnan alle. Johonkin on vielä päästävä.

Elämäni maalla on oikeasti ihanaa ja haluan ehdottomasti vanheta täällä punaisessa mökissä yhdessä mieheni kanssa. Haluan perustaa perheen ja ottaa monta lemmikkiä aina possusta lampaaseen ja koirasta fasaaniin. Haluan saada lapsenlapsia ja olla se esiliinaa käyttävä mummi. Mutta, jos mä en nyt tässä vaiheessa, kun 28 vuotta häämöttää nurkan takana, lähde pidemmälle matkalle, niin koskas sitten? Muutaman vuoden päästä se on varmasti jo liian myöhäistä, ellen sitten vuokraa sirkusautoa lapsille ja eläimille. Ei kiitos :)

Lopullisen päätöksen reissuunlähdöstä tein viime vuoden keväällä. Kaikki suhtautui siihen sen verran positiivisesti, että saan luvan olla kiitollinen. Mieheni, isäni ja ystäväni ovat olleet erityisen kannustavia ja suurena tukena, kun epäilys koko touhusta on alkanut kalvaa mieltä. Nyt alkaa työviikot käydä vähiin ja matkareitti hahmottua. Lentoja ja hotelleja on tullut selailtua sivukaupalla ja lähipäivinä olisi tarkoitus tehdä ensimmäisiä varauksia.

Matkareittini alkaa Kreikasta, jossa toivon mukaan vietän pari kuukautta ja sieltä matka jatkuu halki Italian aina päätyen rakastamaani Etelä-Saksaan. Matkan perimmäisenä tarkoituksena on pysähtyminen. Viimeiset 10 vuotta on elämäni ollut melkoista oravanpyörää. Töitä, harrastuksia, loman odottamista. Haluaisin opetella elämään ja nauttimaan päivän kerrallaan ja mahdollisesti löytää ideoita siihen, miten tekisin loppuelämästäni rauhallisempaa, miellyttävämpää ja ikimuistoisempaa. Kuulostaa ehkä vähän kliseiseltä, mutta jokaisella meillä on vain tämä yksi ja ainut elämä, joka sekin on arvaamaton, joten ehkä siitä pitäisi pitää parempaa huolta.. Ei kai tässä sitten muuta tällä erää. Mukavaa viikkoa <3

Oberammergau/2013/Eva