Vinkkejä reppureissaajalle osa 1, Pakkaaminen

Mä nyt teen heti selväksi sen, että kaikki mitä mä näissä vinkkipostauksissa päästän suustani pihalle, on vain ja ainoastaan mun omien kokemuksien pohjalta todettua ja se mikä toimii (tai olis toiminut) mulle, ei oo mikään tie, totuus ja elämä, vaan sulle saattaa toimia ihan muut jutut.

Ennen mun reissulle lähtöä luin ainakin miljoonaa eri matkablogia ja ettin käytännön vinkkejä niin pakkaamiseen, kulkemiseen kuin ilmaisiin matkanähtävyyksiinkin. Nyt haluan kirjoittaa omat must-vinkkini, jos siitä jollekulle olisi pientäkin iloa.

Jos aloitan pakkaamisesta, niin se oli ehkä siinä mielessä haastavaa, kun lähdin reissuun alkukeväästä ja olin reissussa syksyyn saakka, joten säät vaihteli matkan aikana +5 asteesta aina +35 asteeseen. Laitan tässä kuvan mun repun sisällöstä.

Kuvasta puuttuu kylpypyyhe ja kasvopyyhe. Ja tietty nahkatakki ja huivi. Mä en lähde mihinkään ilman nahkatakkia. En.

Ensimmäiseksi halusin valkata mukaan vaatteita, jotka on mukavia päällä, eikä hiosta ihan järjettömästi, mutta koska oon aika tarkka mun pukeutumisesta, niin en todellakaan ottanut mukaan mitään perustylsiä, yksivärisiä toppeja ja hameita. Mukaan lähti siis ainoastaan sellaisia vaatteita, jotka kelpasi niin kävelylle kuin pubiinkin.
Mun monen hostellikaverin mielestä mulla oli ihan liikaa vaatetta mukana, mutta voin kertoa, että mikään ei jäänyt käyttämättä, vaan päinvastoin käytin kaikkia niin paljon, että loppuviimein parin viimeisen viikon aikana oksetti koko vaatekasa ja meinasin, että poltan kaikki, kun pääsen kotiin asti. Mutta kummasti ne näyttää taas kivalta, kun niitä ei oo pakko käyttää.
Ja se tila minkä säästin reppuun makuupussin pois jättämisellä, (ja sain muutaman ylimääräisen paidan mukaan), tuli tarpeeseen. Se oli ihan superpäätös, en olisi missään vaiheessa tarvinnut makuupussia mihinkään, kun ensinnäkin kaikissa hostelleissa sisältyi lakanat, jotka useimmiten vielä tuoksui ihanalta ja toiseksi olisin varmaan kuollut kuumuuteen, jos olisi pitänyt yrittää nukkua makuupussissa.
Kylpypyyhkeenkin tarpeellisuus oli siinä ja siinä, ensi kerralla jätän sen kyllä kotiin, vaikka suurimmassa osassa hostelleita se ei sisälly hintaan. Mutta kaikki se päänvaiva, mitä se mulle tuotti matkan aikana, ei ehkä ollut sen n. 10€ säästön arvoista, minkä se mulle toi. Useimmissa hostelleissa nimittäin viikkovuokra pyyhkeelle oli huimat 0,50€-1€. Ja kaikenlisäksi viimeisellä etapilla, Münchenin lentokentällä jouduin heittämään pyyhkeen roskikseen, kun se ei mahtunut rinkkaan sisälle, eikä se kuulemma saanut olla rinkan sivutaskussakaan, vaikka se sinne näppärästi sujahtikin. Mur. Sen sijaan kasvopyyhe oli tosi jees ja suosittelen kaikille lämpimästi sen mukaan ottamista, koska pienen kokonsa vuoksi sitä tuli pestyä kylpypyyhettä useammin, kun se kuivui niin nopsasti. Ja koska kävin joka päivä suihkussa vähintään kerran, ei tarvinnut kasvopesun yhteydessä käyttää valmiiksi märkää/kosteaa pyyhettä. (Yäk.)

Pakkaamista ajatellen listaan tähän mun must-juttuja, ja toivottavasti muistan lukea tämän itte ennen seuraavaa reissua.

• Kasvopyyhe
• Lusikka, haarukka ja veitsi (Mulla ei ollut niitä mukana ja voi pirhana, että harmitti. Nimim. jos hostellissa ei ollut keittiötä, niin söin jogurtit purkin kannella yms. ja ostin aika monta pakettia kertakäyttösettejä, joissa oli yksi lusikka, yksi haarukka ja yksi veitsi, ja nekin meni aina melkein heti rikki. Olis toki ollut vaihtoehtona ostaa myös 300 kappaleen settejä, mutta ei kiitos. :-D
• Hyvä hoitoaine hiuksille (Mä en oo juuri koskaan käyttänyt paljoa hoitoaineita ja kuvittelin pärjääväni reissussa pelkällä väriainepakkauksen pikkuhoitoaineella. Noh, ensinnäkin mä tosiaan kävin suihkussa joka päivä vähintään kerran, kuljin auringonpaahteessa tukka paljaana ja vielä kun ottaa huomioon erilaisen ruokavalion ja veden kovuuden kuin kotona, niin voin kertoa, etten muista koska olis viimeksi niin karu tukka ollut kuin kotiinpaluun aikoihin. Yksi iso, kuiva, mutta rasvainen takkupallo, jee. Nyt oon hoitanut sitä muutaman viikon antaumuksella ja pikkuhiljaa ollaan jo onneksi voiton puolella. 
• Kuorintavoide (Olin ajatellut, että ostan sitten Kreikasta jonkun ihanan ja halvan kuorintavoiteen, mutta sen sijaan mä ostin sieltä ihanan ja kalliin kuorintavoiteen. Kreikassa on muuten muuhun hintatasoon nähden kaikki kosmetiikka tosi kallista, joten mielummin ottaa kotoa, ellei sitten oo ylimääräistä reissurahaa käytettäväksi. Ja kuorintavoide oli kyllä oikeasti ihan must tuolla hikoilun määrällä, mitä mä kesän aikana harrastin.)
• Pieni munalukko (Mun munalukko oli jukelittoman kokoonen ja välillä se oli jopa liian iso hostellin lukitussysteemeihin. Mutta kaikenkaikkiaan se oli silti hyvä olla mukana, sai rauhassa kulkea kaupungilla, kun tiesi, että tavarat on turvassa.
• Naamanpesuaine (Ja ehkä kasvovesikin olis aika jees. Mä ihan tosissani pesin neljän kuukauden ajan mun nassun saippualla, vaikka muuten kotosalla puhdistan sen päivittäin pesuaineella, kasvovedellä ja säännöllisesti erilaisilla naamioilla. Voin kertoa, että mun iho oli kohtuu samean näköinen, vaikka kuorinkin sitä säännöllisesti. Nyt mulla on taas ihan eri naama, kun saan puhdistaa sitä vanhaan malliin.)
• Neula ja lanka (Tämä parivaljakko pelasti mut monta kertaa pinteestä ja turhalta rahanmenolta. Korjasin reissun aikana neulomalla mm. kahdet kengät, yöpaidan, käsilaukun, hameen vetoketjun ja mekon olkaimen. Olin joka kerta yhtä ilahtunut, kun sain näille käyttöä.)
• Lääkepussukka (Mun pussukka sisälsi mm. aspiriinia, strepsilsiä, bacibact-voidetta ja kortisonivoidetta. Kaikki tuli tarpeeseen kurkkukipujen, hyttyshyökkäyksien sun muiden takia. Lisäksi mun pussukka oli suosittu muidenkin reissaajien keskuudessa ja multa lainattiin sieltä milloin mitäkin.)
• Kuukuppi (Maailman paras keksintö naisille. Ei muuta sanottavaa.)
• Sateenvarjo (Se olisi pitänyt ostaa jokatapauksessa, joten oli hyvä, kun löytyi omasta takaa.)
• Pikkupussillinen pyykinpesupulveria (Vaikka pesin pesuloissa mun vaatteita, niin pikkupyykkiä piti silti pestä käsin aina muutaman kerran viikossa ja hoidin tämän suihkusaippualla, mutta voin kertoa, ettei ne pikkupöksyt niin vakuuttavan puhtailta tuntunut.)
• Kynsiviila ja Jalkaraspi (Kynnet kasvaa lomalla ihan supernopsaa ja jalkapohjat on kovilla kymmenen kilometrin päiväkävelyistä.)
• Muoviset varvassandaalit (Mähän en niitä tietenkään ottanut mukaan, saati ostanut ja kyllä muutaman kerran kaipasin niitä nurruisissa kylppäritiloissa. Olisin kelpuuttanut ne toisinaan jopa suihkunkin puolelle. Ens kerralla sitten.
• Villasukat (Mä vaan en koskaan matkusta kotoa mihinkään ilman niitä. Tälläkin reissulla käytin niitä ainakin kolmen kuukauden ajan öisin, koska mun jaloissa ei vaan oo minkäänlaista verenkiertoa. Sain melkoisia hymyjä niillä aikaiseksi :-D)

Tässäpä näitä. Toki listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta lähes kaiken muun voi reissulta ostaa edukkaaseen hintaan tarpeiden mukaan. Ja riippu toki paljon siitäkin, mihin matkaa. Saksassa kaikki päivittäiskosmetiikka maksaa vaan murto-osan Suomen hinnoista, joten sinne menisin ensi kerralla tyhjän kassin kanssa, kun taas Kreikasta en jättäisi ostettavaksi mitään. 

Kirjoittelen näitä vinkkipostauksia erissä, niin ei tuu niin pitkiä tekstejä, että kenenkään tarttis nukahtaa puolivälissä. Seuraavaan tekstiin kirjoittelen vinkkejä budjettimatkailun ruokailuihin liittyen yms.

Minä ja mun 15kg tavaraa. Meinasin pyöräillä Toscanan halki, mutta sanotaanko näin, että kolme-neljä kilometriä kävellen näiden kamojen kanssa oli maksimi. En halunnut edes ajatella mitään 200km:n pyörämatkaa. :-DDD Hyijje.

Onnellinen Berchtesgadenissa

Niin siinä sitten kävi, että mun viimeinen reissuviikko käynnistyi parhaalla mahdollisella tavalla. Parin tunnin yöunien jälkeen kävin suihkussa, pakkasin laukun ja laittauduin, mutta mistään ei oikein meinannut tulla mitään, kun olin niin jännityksessä. :D
Puolen päivän pintaan neljän kuukauden odotus vihdoin palkittiin, kun hostellin eteen pysähtyi pieni vuokra-auto ja kuskin paikalta nousi niin tuttu ja niin rakas mies. Mun mies. <3

Halausten jälkeen lähdimme samantien jatkamaan matkaa kohti Berchtesgadenia ja tuntui, että oli niin paljon tarinoita kerrottavana, että ei oikein tiennyt mistä olisi aloittanut, joten olin lähinnä hiljaa ja hymyilin.
Reitti oli tuttu, sama minkä ajoimme yhdessä viime vuonna viikon mittaisella reissullamme, eikä ruuhkia juuri ollut, joten olimme hyvissä ajoin hotellissamme Bischofswiesenissä, Berchtesgadenin viereisessä kylässä. Hotelli oli mun mielestä ihan nappivalinta, vähän niinkuin kesämökki keskellä kauneimpia vuoristomaisemia, mutta silti vain kymmenen minuutin ajomatkan päästä Berctesgadenin keskustasta. Hotelli oli perhehotelli, joten omistajaperhe itse asui alakerrassa ja oon melko varma, että koska me viivyttiin siellä viikko, saatiin paras huone mitä löytyi ja parvekekkin oli kahden seinän mittainen.

Maisemat parvekkeelta. Lemmut laidunsi ja söi nonstopilla koko viikon, säällä kuin säällä.

Koska koko viikoksi oli luvattu enemmän tai vähemmän sadetta joka päivälle, niin me yritettiin etukäteen suunnitella päiväohjelmia sen mukaan. 

Ohjelmassa oli mm. käynti Itävallan puolella, Hohenwerfenin linnassa, jossa on kuvattu aikoinaan Clint Eastwoodin tähdittämä "Kotkat kuuntelevat" ja samalla reissulla kävimme Salzburgissa. 

Linnan pihalla järjestettiin kotkanäytöksiä, jossa kolme kouluttajaa lennätteli ja otti kiinni toinen toistaan isompia tirppoja. Mä pidin lähinnä silmät kiinni, aina kun 20kg petolintua suhahti pään yli. Kääks.

Maisemat linnan ikkunasta. Tuttu myös "Kotkat kuuntelevat"-ystäville

Salzburgista en valitettavasti saanut kunnollisia kuvia, kun siellä satoi ihan kaatamalla. Mutta siellä oli kyllä niin kaunis vanhakaupunki, että sinne haluan vielä joskus päästä. 

Ja kuten aiemmin mainittin, niin viime vuonna jätin palan mun sydäntä Berchtesgadeniin ja kyllä se vain niin kaunis ja upea on, että mielelläni menisin sinne vielä vaikka kolmannenkin kerran.

Reppureissaaja ja taustalla Berchtesgaden

Viikon varsinainen yllätysmomentti tuli torstaina, kun mentiin miehen kanssa Kotkanpesälle ja syömisen jälkeen isuttiin vuorenhuipulla katsellen maisemaa Itävallan suuntaan. Mies nimittäin kysäisi mua vaimokseen ja jos joskus oon etukäteen miettinyt tuota tilannetta ja omaa reaktiota, niin sen verran yllätyksenä se tuli, että mä menin niin sanattomaksi, kuin mahdollista. Tuijotin vaan hölmistyneenä ja ihmettelin, että haluaako se tosissaan mun kanssa vanheta. Mutta sitten, kun tieto iski illan aikana paremmin tajuntaan, niin tuli kyllä mielettömän onnellinen olo. Ihminen, joka on nähnyt mun hyvät ja huonot päivät ja kestää mua vaikka oon aamuisin superhankala ennen heräämistä ja oon justiinsa itsekkäänä reissanut muutaman kuukauden, haluaa silti olla mun kanssa niin paljon, että kosii mua. Iiks! <3

Kotkanpesältä mentiin vielä Königsseen järviristeilylle ja syömään. Sattui olla vielä viikon paras keli. :-)

Maisemat Kotkanpesältä Königsseen suuntaan

<3

Kelpaa risteillä

St. Bartholomä

Maanantaina ajettiin Münchenin lentokentälle, josta mies lensi Finnairilla Helsinkiin ja mä sain järjestettyä ittelleni lennon vasta seuraavaksi päiväksi Norwegianilla Tukholman kautta Helsinkiin. Olin sitten lentokentän kahvilan sohvalla yötä ja nukuinkin jopa lähes seitsemän tuntia. Välillä poliisi kävi herättämässä ja kysymässä passia, mutta sitten taas jatkoin unia. Ihmeen nopeasti meni vuorokausi kentällä ja fiilis oli onnellinen ja hyvä. Osittain haikein mielin jätin reissun taakse, mutta samalla oli mahtava tunne tulla Suomeen, jossa ihana serkku oli mua kentällä vastassa. 

Kaikki rahat meni, mutta päivääkään en antaisi reissusta pois. Edelleen mietin joka päivä kiitollisena, mitä kaikkea sain kokea ja kuinka paljon nautin joka hetkestä. 

Nyt saan miettiä vähän toisenlaista matkaa, kun saan suunnitella häitä ja häämatkaa. Ja toiveissa elää vielä lyhyempi reppureissu yksin, ehkäpä taas Italiassa. Mutta aika näyttää. :-)

Haluan jatkaa blogin kirjoittelua tulevaisuudessakin, koska mulle ittelle tämä on ollut hieno keino kirjoittaa iloisia tunteita ylös, jotka saa myöhemmin luettuna hymyn huulille. 

Kiitos maailma! :-) <3

Garmisch-Partenkirchen

No hups. Mihinkähän tämä mun aika aina katoaa, kun ei vaan saa kirjootettua. Släp naamalle ja näppis laulamaan.

Okei. Mä myönnän. Oli ehkä virhe mennä Garmischiin. Viikoksi. Yksin. :-D
Kuten mun itävaltalaisystävä asian tiivisti:
"Lomalle Garmischiin? Whaat? En tunne ketään, joka olisi käynyt siellä lomalla! Nainen, älä mene sinne! :-D"

Partnachklamm-rotko. Oli aika mieletön.

No meninpä kuitenkin ja viikko oli pitkä. Eikä vähiten sen vuoksi, että lähes joka päivä satoi kaatamalla vettä. Tai siksi, että mun hostelli oli kohtuu ankea, eikä virikkeitä ollut. Tai siksi, että hostellin omistajapariskunta oli myrkynniellyt, eikä puhettakaan tervehtimisistä sun muista, ainoastaan kunnon kyräilyä meikäläisen suuntaan. Mutta ne ei ollutkaan saksalaisia, joten ymmärrän. Lisäksi mun kukkarossa alkoi olla pohja näkyvissä. Kääk.

Lenkkipolulta

Jos sen sijaan keskityn viikon hyviin puoliin, niin tulipahan laiskoteltua. Taas. Musta on tullut nyt niin nahjus, että ihan jännittää, onko musta enää työelämään ollenkaan. :-D
Lisäksi mun päivittäin vaihtuvat huonekaverit on ollut ihan huippuja! Mua jotenkin edelleen näiden hostellikuukausien jälkeen ihmetyttää, miten nopsasti sitä tulee juttuun uusien ihmisten kanssa ja miten sitä yllättyy aina uudelleen ja uudelleen toisten tarinoista.
Mutta olin kyllä todistetusti ainut lomalainen, muut lähinnä tuli yhdeksi yöksi ja jatkoivat aamuneljältä matkaa kohti vuorenrinteitä.
Mä sen sijaan makoilin, mussutin salaattia, kattelin elokuvia ja lenkkeilin aina, kun aurinko vaan vähänkin pilkahteli näkyvissä.
Mun tarkoitus oli mennä uimaan ja retkeilemään joka päivä, mutta ei oikein tuo +8 asteen lämpötila ja sade houkutellut. Kyynel.

Pikkuhiljaa alkoi olla sellainenkin olo, että olishan se koti aika jees näin vaihteeksi ja varsinkin, kun kotona on aina tekemistä, oli sitten tulipalopakkaset tai seksihelteet. (Mä sitten voin inhota tuota sanaa.) Olihan tässä jo neljä kuukautta reissaamista takana ja vaikka iso osa musta olisi valmis jatkamaan reissua aina loppuvuoteen saakka, niin osa alkoi haaveilemaan kotiinpaluusta. (Eikäpä se kovin kaukaa haettua ollut, täällä mä istun parhaillaan oman keittiön soffalla kirjoittelemassa :-D)

Mutta jos nyt pitäisi tehdä Garmischista yhteenveto ja miettiä, mikä oli viikon parasta antia, niin vastaus on kyllä vähän turhankin helppo. Vaikka siellä huikeita maisemareittejä ja rotkoja pitkin tuli käveltyä, niin parasta oli ehdottomasti tummanharmaa Europcarin auto, joka ilmestyi mun hostellin pihaan maanantaina aamupäivästä. Ratin takaa nousi 193 centtimetriä silkkaa rakkautta ja takapenkillä oli tilaa mun repulle. Kevyesti paras reissupäivä siihen asti. :) <3

Melkein mettässä. <3