Okei. Mä myönnän. Oli ehkä virhe mennä Garmischiin. Viikoksi. Yksin. :-D
Kuten mun itävaltalaisystävä asian tiivisti:
"Lomalle Garmischiin? Whaat? En tunne ketään, joka olisi käynyt siellä lomalla! Nainen, älä mene sinne! :-D"
Partnachklamm-rotko. Oli aika mieletön.
No meninpä kuitenkin ja viikko oli pitkä. Eikä vähiten sen vuoksi, että lähes joka päivä satoi kaatamalla vettä. Tai siksi, että mun hostelli oli kohtuu ankea, eikä virikkeitä ollut. Tai siksi, että hostellin omistajapariskunta oli myrkynniellyt, eikä puhettakaan tervehtimisistä sun muista, ainoastaan kunnon kyräilyä meikäläisen suuntaan. Mutta ne ei ollutkaan saksalaisia, joten ymmärrän. Lisäksi mun kukkarossa alkoi olla pohja näkyvissä. Kääk.
Lenkkipolulta
Jos sen sijaan keskityn viikon hyviin puoliin, niin tulipahan laiskoteltua. Taas. Musta on tullut nyt niin nahjus, että ihan jännittää, onko musta enää työelämään ollenkaan. :-D
Lisäksi mun päivittäin vaihtuvat huonekaverit on ollut ihan huippuja! Mua jotenkin edelleen näiden hostellikuukausien jälkeen ihmetyttää, miten nopsasti sitä tulee juttuun uusien ihmisten kanssa ja miten sitä yllättyy aina uudelleen ja uudelleen toisten tarinoista.
Mutta olin kyllä todistetusti ainut lomalainen, muut lähinnä tuli yhdeksi yöksi ja jatkoivat aamuneljältä matkaa kohti vuorenrinteitä.
Mä sen sijaan makoilin, mussutin salaattia, kattelin elokuvia ja lenkkeilin aina, kun aurinko vaan vähänkin pilkahteli näkyvissä.
Mun tarkoitus oli mennä uimaan ja retkeilemään joka päivä, mutta ei oikein tuo +8 asteen lämpötila ja sade houkutellut. Kyynel.
Pikkuhiljaa alkoi olla sellainenkin olo, että olishan se koti aika jees näin vaihteeksi ja varsinkin, kun kotona on aina tekemistä, oli sitten tulipalopakkaset tai seksihelteet. (Mä sitten voin inhota tuota sanaa.) Olihan tässä jo neljä kuukautta reissaamista takana ja vaikka iso osa musta olisi valmis jatkamaan reissua aina loppuvuoteen saakka, niin osa alkoi haaveilemaan kotiinpaluusta. (Eikäpä se kovin kaukaa haettua ollut, täällä mä istun parhaillaan oman keittiön soffalla kirjoittelemassa :-D)
Mutta jos nyt pitäisi tehdä Garmischista yhteenveto ja miettiä, mikä oli viikon parasta antia, niin vastaus on kyllä vähän turhankin helppo. Vaikka siellä huikeita maisemareittejä ja rotkoja pitkin tuli käveltyä, niin parasta oli ehdottomasti tummanharmaa Europcarin auto, joka ilmestyi mun hostellin pihaan maanantaina aamupäivästä. Ratin takaa nousi 193 centtimetriä silkkaa rakkautta ja takapenkillä oli tilaa mun repulle. Kevyesti paras reissupäivä siihen asti. :) <3
Melkein mettässä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti