Saksa on kyllä kaikkea muuta kuin paska maa!
Vaikka mun viime viikkoinen saapuminen ei sujunut ihan niin kuin elokuvissa, (josta voin vaan syyttää ittiäni) niin kyllä mut valtasi lämmin tunne heti, kun hostelliin asti pääsin.
Mä oon ehkä vähän liiankin kanssa ottanut reissun kuluessa hetki kerrallaan-asenteen käyttöön ja esim. päätin selvittää juna-aikataulut Italiasta Saksaan vasta juna-asemalla. Well done, tyttö hyvä, well done!
Ei siinä mitään, Roveretosta lähti useita junia Innsbruckia kohden, mutta mun jatkoyhteyksiä Innsbruckista Garmisch Partenkircheniin lähti vain pari koko päivän aikana ja myöhästyin minuutilla viimeisestä. Oli mulla toki myös varasuunnitelma, liftaaminen, mutta vettä satoi niin kaatamalla, että hylkäsin sen nopsasti. Ei siinä sitten, aiheutin muutaman harmaan hiuksen Innsbruckin lipunmyyjälle, joka hikikarpalot valuen sai mulle järjestettyä junamatkan Füsseniin saakka. Junaa piti vaihtaa vain neljä kertaa, ei paha!
Lisäksi matkustusaika oli vaatimattomat 10 tuntia, mutta aikaahan mulla on! :-D
Mutta jokatapauksessa kun Füsseniin pääsin, olin ihan onneni kukkuloilla. Mun hostelli oli ehdottomasti paras ja kaunein hostelli tähän saakka ja se oli ihan vanhankaupungin sydämessä. Viime vuonna vietin pari päivää Neuschwansteinin linnan kupeessa ja tiesin, että maisemat on ihanat, mutta yllätys oli se, että myös Füssenin kaupunki oli niiiiiin kaunis! Ihan lemppari ja meni het suoraan sydämeen. <3
Vaikka kaupungin bussiasema kuhisee turisteja linnasta puhumattakaan, niin itse kaupungissa sai kulkea kohtuu rauhassa. Parin kilometrin päässä keskustasta sijaitsi järvialue keskellä metsää ja kun kävin siellä joka ilta kävelemässä, niin ainoastaan muutama ihminen koirineen tuli vastaan. Sen sijaan yksi ilta mun vieressä jolkotteli vähän matkaa kettu ja mun sydän meinasi pakahtua onnesta. Mä olin niin tullut kotiin!
Viikonloppuna kaupungissa juhlittiin Neitsyt Mariaa, kuinkas muutenkaan kuin tanssimalla ja juomalla olutta, kun Saksassa ollaan ja pitkin kaupungin keskustaa oli yhteensä viisi esiintymislavaa bändeille. Päätin iltakävelyni lomassa tehdä pienen kierroksen ja kattoa mitä kaupunki tarjoaa ja olin toiveikas, koska olin päivällä nähnyt useammalla äänimiehellä Motörhead-paidan päällä. Se mitä loppujen lopuksi löysin, en olisi villeimmissä unelmissanikaan uskonut.
Kävelin kohti viimeistä lavaa joen vartta kohden ja sitä mukaa kun Stray Catsin Rumble in Brightonin sävelet kantautui mun korviin, niin pulssi kohosi kahteen sataan. Kammattuja tukkia, kellohelmoja, nahkaliivejä ja moottoripyöriä. Whaat?Siinä sitten meni vartin verran, kun saksalainen rockabilly-bändi alkoi soittaa parin tunnin keikkaansa. Lienee sanomattakin selvää, että mun iltalenkki vaihtui kaljaan ja tanssimiseen. Ja luojan kiitos mun reppuun ei mahdu lenkkivaatteita, joten olin varustautunut nahkatakilla ja farkuilla, aivan kelpo joka sään asulla siis. Kiitos maailma! <3
P.S. Mä muutan Füsseniin!
P.P.S. Mies, voit aloottaa jo pakkaamisen, sä tuut mukaan!
No mutta, en saa taaskaan kuvia lisättyä, mitä pskaa. Myöhemmin sitten.. Kuvitelkaa tähän ihania alppimaisemia ja värikkäitä taloja. :-D
tiistai 19. elokuuta 2014
torstai 14. elokuuta 2014
Kiitos Italia!
Eilen ylitin rajan Italiasta Itävallan kautta Saksaan ja täytyy myöntää, että silmäkulmassa kimmelsi kyynel.
Muistan niin elävästi, kun kesäkuun puolivälissä lensin Ateenasta Roomaan ja ensimmäisen viikon mua vitutti. Italia tuntui Kreikan jälkeen niin mitäänsanomattomalta ja olisin ollut valmis lentämään ensimmäisellä lennolla takaisin ihan koska tahansa.
En kuitenkaan voinut, koska mun sisko tuli mua moikkaamaan ja sillä oli lennot valmiiksi ostettuna. Ja hyvä niin! Mulla kävi Italian kanssa vähän samalla tavalla kuin miten Pohjanmaalla tutustutaan uusiin ihmisiin; ensin suhtaudutaan varauksella ja kyräillään ja sitten kun löytyy yhteinen luottamus, niin ollaan sydänystäviä.
Italia kyllä yritti alusta asti kaikkensa, mutta mä lämpenin aika hitaasti.
Mulla oli edellisten Italian reissujen pohjalta sellainen tunne, että ihmiset on äkkipikaisia, tylyhköjä ja kärsimättömiä. Nyt jos mun täytyisi kuvailla niitä kolmella sanalla, niin sanoisin sydämellisiä, ääriystävällisiä ja auttavaisia. Oon joka päivä hämmästynyt uudestaan ja uudestaan siitä, miten aidosti ihmiset on halunneet auttaa, opastaa ja ilahduttaa. Ei pelkästään mun hostellien henkilökunta vaan myös kaduilla. Sateen sattuessa mulle on tarjottu ilmaista sateenvarjoa neljä kertaa, ihan random tyypit siis, ja lisäksi se ihana pariskunta jonka sateenvarjon alla pidettiin yhdessä sadetta toista tuntia Rooman kaduilla. Mulle on tarjottu kyytejä hostelleihin, kun oon hikipäässä kävellyt painavan lastin kera ja jos joskus oon ollut vähän hukassa juna-asemilla, mut on opastettu kädestä pitäen oikeaan junaan. Junassa kun viereen on tullut istumaan tuiki tuntematon, ei väliä onko ollut nainen vai mies, he ovat tervehtineet tullessaan ja toivottaneet päivänjatkot mennessään. Vanhemmat ihmiset on kyselleet päivittäin mun tatuoinneista hymyhuulin ja vaikka mä en oo juuri mitään ymmärtänyt saati osannut vastata, niin oon saanut heiltä hyvän mielen.
Liikenne toimii ihan uskomattoman hyvin, ainakin jalankulkijan kannalta. Kun oon ylittämässä tietä, paria poikkeusta lukuunottamatta autot pysähtyy välittömästi ja antaa tilaa ylitykseen. Junat kulkee ajallaan ja paikallisliikenne on halpaa; jossain vaiheessa laskin että mun kaksitoista junamatkaa kustansi yhteensä n. 70 euroa. Ei paha!
Lisäksi Italiassa on puhdasta ja siistiä. Ei paljon paikat retaja ja joka puolella on roskiksia ja lajittelupisteitä, joita näkee käytettävän ahkerasti.
Hostellien henkilökunnilta mulla olisi jotakin opittavaa, niin ihanaa palvelua oon saanut, että sydäntä lämmittää. Pisassa mä jouduin hyttyshyökkäyksen kohteeksi ja mulla oli reipas sata pistoa pitkin kroppaa ja hostellin omistaja, vanha pappa oli ihan kauhuissaan, kun se näki mut aamulla. Vaikka sain pistot ulkosalla, keskellä ukkosmyräkkää, se oli päivän aikana hommannut mulle huoneeseen oman henkkoht hyttyskarkottimen ja sängyn ympärille verkon. Awww. Rivassa kun saavuin hostelliin, henkilökunta tiesi kuka oon, ennen kuin annoin varausta tai passia. Sain neljän hengen huoneen useaksi yöksi omaan käyttöön, kun hostellissa oli vähemmän väkeä ja joka päivä kyseltiin kuulumiset ja että onko kaikki hyvin. Lisäksi multa kyseltiin Suomesta ja he olivat selvittäneet Suomen säätietoja, että saatiin keskustella siitä. :-D Lähtiessäni, kun halusin kiittää lämpimästä ja ystävällisestä palvelusta, oli omistaja ihan kyyneleet silmissä. Sienan hostellin henkilökunta oli myös ihan omaa luokkaansa ja aamupalamusiikki oli aika rock-voittoista, ihan vain mun ja siskon takia :-D
Ruoka taas on Italiassa ihan oma lukunsa ja vaikka en oo siitä aiemmin kauheesti tykännyt, niin nyt täytyy antaa sillekkin kunniaa. Oon syönyt jonkin verran pastaa, lasagnea ja bruschetteja ja oon ollut ihan taivaassa. Pizza on pahaa, mutta onneksi sitä ei oo ollut pakko syödä. Jäätelö on herkuista herkuin ja monesti skippasin jotain muuta rahanmenoa, että sain pallon jäätelöä. :-D
Oon nyt ihan täynnä inspiraatiota kotikokkailuun, ja veikkaan että mies ei pistä sitä pahakseen neljän kuukauden makkaran syönnin jälkeen. Varoitan, meidän jääkaappi täyttyy mozzarellasta ja basilikasta jahka vaan kotia asti pääsen!
Mun suosikki Italiasta oli ehdottomasti Malcesine ja sen jälkeen Firenze. Ihan varmasti tuun palaamaan niihin tulevaisuudessa, monta kertaa!
Niin paljon hyviä muistoja, hetkiä, hymyjä ja vedet silmissä nauramista tuli koettua, että Italialla on veri spesial pleis in mai haart!
Kiitos Italia, Grazie!! <3
P.S. Tämä p*ska ei anna mun lisätä kuvia. Lisään sitten myöhemmin. Viimeistään kotona. :-)
Muistan niin elävästi, kun kesäkuun puolivälissä lensin Ateenasta Roomaan ja ensimmäisen viikon mua vitutti. Italia tuntui Kreikan jälkeen niin mitäänsanomattomalta ja olisin ollut valmis lentämään ensimmäisellä lennolla takaisin ihan koska tahansa.
En kuitenkaan voinut, koska mun sisko tuli mua moikkaamaan ja sillä oli lennot valmiiksi ostettuna. Ja hyvä niin! Mulla kävi Italian kanssa vähän samalla tavalla kuin miten Pohjanmaalla tutustutaan uusiin ihmisiin; ensin suhtaudutaan varauksella ja kyräillään ja sitten kun löytyy yhteinen luottamus, niin ollaan sydänystäviä.
Italia kyllä yritti alusta asti kaikkensa, mutta mä lämpenin aika hitaasti.
Mulla oli edellisten Italian reissujen pohjalta sellainen tunne, että ihmiset on äkkipikaisia, tylyhköjä ja kärsimättömiä. Nyt jos mun täytyisi kuvailla niitä kolmella sanalla, niin sanoisin sydämellisiä, ääriystävällisiä ja auttavaisia. Oon joka päivä hämmästynyt uudestaan ja uudestaan siitä, miten aidosti ihmiset on halunneet auttaa, opastaa ja ilahduttaa. Ei pelkästään mun hostellien henkilökunta vaan myös kaduilla. Sateen sattuessa mulle on tarjottu ilmaista sateenvarjoa neljä kertaa, ihan random tyypit siis, ja lisäksi se ihana pariskunta jonka sateenvarjon alla pidettiin yhdessä sadetta toista tuntia Rooman kaduilla. Mulle on tarjottu kyytejä hostelleihin, kun oon hikipäässä kävellyt painavan lastin kera ja jos joskus oon ollut vähän hukassa juna-asemilla, mut on opastettu kädestä pitäen oikeaan junaan. Junassa kun viereen on tullut istumaan tuiki tuntematon, ei väliä onko ollut nainen vai mies, he ovat tervehtineet tullessaan ja toivottaneet päivänjatkot mennessään. Vanhemmat ihmiset on kyselleet päivittäin mun tatuoinneista hymyhuulin ja vaikka mä en oo juuri mitään ymmärtänyt saati osannut vastata, niin oon saanut heiltä hyvän mielen.
Liikenne toimii ihan uskomattoman hyvin, ainakin jalankulkijan kannalta. Kun oon ylittämässä tietä, paria poikkeusta lukuunottamatta autot pysähtyy välittömästi ja antaa tilaa ylitykseen. Junat kulkee ajallaan ja paikallisliikenne on halpaa; jossain vaiheessa laskin että mun kaksitoista junamatkaa kustansi yhteensä n. 70 euroa. Ei paha!
Lisäksi Italiassa on puhdasta ja siistiä. Ei paljon paikat retaja ja joka puolella on roskiksia ja lajittelupisteitä, joita näkee käytettävän ahkerasti.
Hostellien henkilökunnilta mulla olisi jotakin opittavaa, niin ihanaa palvelua oon saanut, että sydäntä lämmittää. Pisassa mä jouduin hyttyshyökkäyksen kohteeksi ja mulla oli reipas sata pistoa pitkin kroppaa ja hostellin omistaja, vanha pappa oli ihan kauhuissaan, kun se näki mut aamulla. Vaikka sain pistot ulkosalla, keskellä ukkosmyräkkää, se oli päivän aikana hommannut mulle huoneeseen oman henkkoht hyttyskarkottimen ja sängyn ympärille verkon. Awww. Rivassa kun saavuin hostelliin, henkilökunta tiesi kuka oon, ennen kuin annoin varausta tai passia. Sain neljän hengen huoneen useaksi yöksi omaan käyttöön, kun hostellissa oli vähemmän väkeä ja joka päivä kyseltiin kuulumiset ja että onko kaikki hyvin. Lisäksi multa kyseltiin Suomesta ja he olivat selvittäneet Suomen säätietoja, että saatiin keskustella siitä. :-D Lähtiessäni, kun halusin kiittää lämpimästä ja ystävällisestä palvelusta, oli omistaja ihan kyyneleet silmissä. Sienan hostellin henkilökunta oli myös ihan omaa luokkaansa ja aamupalamusiikki oli aika rock-voittoista, ihan vain mun ja siskon takia :-D
Ruoka taas on Italiassa ihan oma lukunsa ja vaikka en oo siitä aiemmin kauheesti tykännyt, niin nyt täytyy antaa sillekkin kunniaa. Oon syönyt jonkin verran pastaa, lasagnea ja bruschetteja ja oon ollut ihan taivaassa. Pizza on pahaa, mutta onneksi sitä ei oo ollut pakko syödä. Jäätelö on herkuista herkuin ja monesti skippasin jotain muuta rahanmenoa, että sain pallon jäätelöä. :-D
Oon nyt ihan täynnä inspiraatiota kotikokkailuun, ja veikkaan että mies ei pistä sitä pahakseen neljän kuukauden makkaran syönnin jälkeen. Varoitan, meidän jääkaappi täyttyy mozzarellasta ja basilikasta jahka vaan kotia asti pääsen!
Mun suosikki Italiasta oli ehdottomasti Malcesine ja sen jälkeen Firenze. Ihan varmasti tuun palaamaan niihin tulevaisuudessa, monta kertaa!
Niin paljon hyviä muistoja, hetkiä, hymyjä ja vedet silmissä nauramista tuli koettua, että Italialla on veri spesial pleis in mai haart!
Kiitos Italia, Grazie!! <3
P.S. Tämä p*ska ei anna mun lisätä kuvia. Lisään sitten myöhemmin. Viimeistään kotona. :-)
lauantai 2. elokuuta 2014
Rakkahalle
Yhdeksän vuotta.
Aika on kulunut ihan siivillä, mutta toisaalta kun mä pysähdyn ajattelemaan menneitä vuosia, tuntuu joistakin asioista olevan ikuisuus. Vai mitä meinaat, jos muistelet, kun oltiin Aspenilla kattomassa Agentsia Waltikassa? :-D Kääk.
Yhdeksän vuotta yhteiseloa takana sun kanssa <3 Päivälleen tänään, kellonajallisesti ehtoommalla. Kaikki tapahtui niin salamana, että ensimmäisen halauksen jälkeen meni alta kaksi viikkoa, kun roudasin kaikki mun kahdeksan banaanilaatikollista tavaraa sinne maalle. Se oli menoa, eikä siinä tainnut olla järjen kanssa mitään tekemistä. :-D Mutta mitä enemmän mulle tulee ikää lisää, oon oppinut ymmärtämään, että parhaimmat kokemukset syntyy liikoja miettimättä.
Sen mä oon oppinut sulta. Vaikka sä oot järkevä ja vastuuntuntoinen, niin osaat elää murehtimatta eilistä ja huomista. Etkä paljon kysele, kun jotain päätät. :-D
Sun kanssa on helppo olla. Saan olla täysin oma itteni, niin hyvässä kuin pahassa ja silti oot aina ollut mun tukena. Vaikka joskus luulet, että oot vaikia, niin et sä oo. Et usko miten suuri merkitys sillä on mulle, että saan olla sun kanssa vapaasti, justiinsa sellainen, kuin oon.
Mun mielestä meillä on hyvä suhde ja mä oon siitä onnellinen. Me eletään yhteistä elämää, samalla kun me molemmat eletään omaa elämäämme. Väkisinkin välillä tulee ongelmia sen takia, kun aika meinaa olla kortilla, mutta mä tiedän että meille molemmille on tosi tärkiää, kun saadaan toteuttaa omia juttujamme ja saadaan viettää omaa aikaa. Sen takia me osataan arvostaa enemmän myös niitä yhteisiä, harvinaisia hetkiä.
Mä ihailen sussa sitä, että oot sanas mittainen, luotettava, hyvä ystävä, rehellinen ja osaat tehdä käsilläs mitä ikinä vaan haluat. Saat mut nauramaan joka päivä, silloinkin, kun yritän olla nauramatta. Oot ymmärtäväinen ja hyvä kuuntelija, jos vaan et nukahda kesken tarinan :-D
Oot aina tsemppaamassa ja saat mulle paremman mielen. Oon onnellinen myös siitä, että meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita; musiikki, joka on mulle tärkein asia ja autot ja koneet, jotka taitaa olla sulle tärkeintä, vaiken mä niistä mitään ymmärräkkään, muuta kuin ulkonäön päälle. Ja vaikka matkustelu ei oo sulle samanlainen pakkomielle/intohimo kuin mulle, niin et usko miten kiitollinen oon sulle siitä, että oon tällä hetkellä täällä reissullani, jota sä oot ollut tukemassa. Ja se, että sä toivotat mulle mukavia hetkiä ja käsket nauttimaan reissusta merkittee mulle enemmän kuin voit ikään kuvitella!
Ehkä me tasapainotetaan toisiamme sopivasti, sä saat muhun taistelutahtoa ja rohkeutta ja mä rauhaannutan ja teen susta enemmän koti-ihmisen, kuin mitä olisit yksinäs.Toivottavasti tiedät sen, että oot mulle maailman rakkain!!! <3
P.S. En piittaa vaikka mun kesäkukat olis kuivanutta heinää, tai jos tupa on siinä kunnossa, että tarvittoo kurapuvun mennäkseen sisälle. Mulla on aikaa laittaa paikat kuosiin, viimeistään jouluksi. (Ensi vuoden jouluksi) :-D
P.P.S. Toivottavasti tämä teksti ei vaivaannuta sua. Ainakaan niin paljoa, ettet kehtaasi mennä essolle iltakahville.
Aika on kulunut ihan siivillä, mutta toisaalta kun mä pysähdyn ajattelemaan menneitä vuosia, tuntuu joistakin asioista olevan ikuisuus. Vai mitä meinaat, jos muistelet, kun oltiin Aspenilla kattomassa Agentsia Waltikassa? :-D Kääk.
Yhdeksän vuotta yhteiseloa takana sun kanssa <3 Päivälleen tänään, kellonajallisesti ehtoommalla. Kaikki tapahtui niin salamana, että ensimmäisen halauksen jälkeen meni alta kaksi viikkoa, kun roudasin kaikki mun kahdeksan banaanilaatikollista tavaraa sinne maalle. Se oli menoa, eikä siinä tainnut olla järjen kanssa mitään tekemistä. :-D Mutta mitä enemmän mulle tulee ikää lisää, oon oppinut ymmärtämään, että parhaimmat kokemukset syntyy liikoja miettimättä.
Sen mä oon oppinut sulta. Vaikka sä oot järkevä ja vastuuntuntoinen, niin osaat elää murehtimatta eilistä ja huomista. Etkä paljon kysele, kun jotain päätät. :-D
Sun kanssa on helppo olla. Saan olla täysin oma itteni, niin hyvässä kuin pahassa ja silti oot aina ollut mun tukena. Vaikka joskus luulet, että oot vaikia, niin et sä oo. Et usko miten suuri merkitys sillä on mulle, että saan olla sun kanssa vapaasti, justiinsa sellainen, kuin oon.
Mun mielestä meillä on hyvä suhde ja mä oon siitä onnellinen. Me eletään yhteistä elämää, samalla kun me molemmat eletään omaa elämäämme. Väkisinkin välillä tulee ongelmia sen takia, kun aika meinaa olla kortilla, mutta mä tiedän että meille molemmille on tosi tärkiää, kun saadaan toteuttaa omia juttujamme ja saadaan viettää omaa aikaa. Sen takia me osataan arvostaa enemmän myös niitä yhteisiä, harvinaisia hetkiä.
Mä ihailen sussa sitä, että oot sanas mittainen, luotettava, hyvä ystävä, rehellinen ja osaat tehdä käsilläs mitä ikinä vaan haluat. Saat mut nauramaan joka päivä, silloinkin, kun yritän olla nauramatta. Oot ymmärtäväinen ja hyvä kuuntelija, jos vaan et nukahda kesken tarinan :-D
Oot aina tsemppaamassa ja saat mulle paremman mielen. Oon onnellinen myös siitä, että meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita; musiikki, joka on mulle tärkein asia ja autot ja koneet, jotka taitaa olla sulle tärkeintä, vaiken mä niistä mitään ymmärräkkään, muuta kuin ulkonäön päälle. Ja vaikka matkustelu ei oo sulle samanlainen pakkomielle/intohimo kuin mulle, niin et usko miten kiitollinen oon sulle siitä, että oon tällä hetkellä täällä reissullani, jota sä oot ollut tukemassa. Ja se, että sä toivotat mulle mukavia hetkiä ja käsket nauttimaan reissusta merkittee mulle enemmän kuin voit ikään kuvitella!
Ehkä me tasapainotetaan toisiamme sopivasti, sä saat muhun taistelutahtoa ja rohkeutta ja mä rauhaannutan ja teen susta enemmän koti-ihmisen, kuin mitä olisit yksinäs.Toivottavasti tiedät sen, että oot mulle maailman rakkain!!! <3
P.S. En piittaa vaikka mun kesäkukat olis kuivanutta heinää, tai jos tupa on siinä kunnossa, että tarvittoo kurapuvun mennäkseen sisälle. Mulla on aikaa laittaa paikat kuosiin, viimeistään jouluksi. (Ensi vuoden jouluksi) :-D
P.P.S. Toivottavasti tämä teksti ei vaivaannuta sua. Ainakaan niin paljoa, ettet kehtaasi mennä essolle iltakahville.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)