Eilen ylitin rajan Italiasta Itävallan kautta Saksaan ja täytyy myöntää, että silmäkulmassa kimmelsi kyynel.
Muistan niin elävästi, kun kesäkuun puolivälissä lensin Ateenasta Roomaan ja ensimmäisen viikon mua vitutti. Italia tuntui Kreikan jälkeen niin mitäänsanomattomalta ja olisin ollut valmis lentämään ensimmäisellä lennolla takaisin ihan koska tahansa.
En kuitenkaan voinut, koska mun sisko tuli mua moikkaamaan ja sillä oli lennot valmiiksi ostettuna. Ja hyvä niin! Mulla kävi Italian kanssa vähän samalla tavalla kuin miten Pohjanmaalla tutustutaan uusiin ihmisiin; ensin suhtaudutaan varauksella ja kyräillään ja sitten kun löytyy yhteinen luottamus, niin ollaan sydänystäviä.
Italia kyllä yritti alusta asti kaikkensa, mutta mä lämpenin aika hitaasti.
Mulla oli edellisten Italian reissujen pohjalta sellainen tunne, että ihmiset on äkkipikaisia, tylyhköjä ja kärsimättömiä. Nyt jos mun täytyisi kuvailla niitä kolmella sanalla, niin sanoisin sydämellisiä, ääriystävällisiä ja auttavaisia. Oon joka päivä hämmästynyt uudestaan ja uudestaan siitä, miten aidosti ihmiset on halunneet auttaa, opastaa ja ilahduttaa. Ei pelkästään mun hostellien henkilökunta vaan myös kaduilla. Sateen sattuessa mulle on tarjottu ilmaista sateenvarjoa neljä kertaa, ihan random tyypit siis, ja lisäksi se ihana pariskunta jonka sateenvarjon alla pidettiin yhdessä sadetta toista tuntia Rooman kaduilla. Mulle on tarjottu kyytejä hostelleihin, kun oon hikipäässä kävellyt painavan lastin kera ja jos joskus oon ollut vähän hukassa juna-asemilla, mut on opastettu kädestä pitäen oikeaan junaan. Junassa kun viereen on tullut istumaan tuiki tuntematon, ei väliä onko ollut nainen vai mies, he ovat tervehtineet tullessaan ja toivottaneet päivänjatkot mennessään. Vanhemmat ihmiset on kyselleet päivittäin mun tatuoinneista hymyhuulin ja vaikka mä en oo juuri mitään ymmärtänyt saati osannut vastata, niin oon saanut heiltä hyvän mielen.
Liikenne toimii ihan uskomattoman hyvin, ainakin jalankulkijan kannalta. Kun oon ylittämässä tietä, paria poikkeusta lukuunottamatta autot pysähtyy välittömästi ja antaa tilaa ylitykseen. Junat kulkee ajallaan ja paikallisliikenne on halpaa; jossain vaiheessa laskin että mun kaksitoista junamatkaa kustansi yhteensä n. 70 euroa. Ei paha!
Lisäksi Italiassa on puhdasta ja siistiä. Ei paljon paikat retaja ja joka puolella on roskiksia ja lajittelupisteitä, joita näkee käytettävän ahkerasti.
Hostellien henkilökunnilta mulla olisi jotakin opittavaa, niin ihanaa palvelua oon saanut, että sydäntä lämmittää. Pisassa mä jouduin hyttyshyökkäyksen kohteeksi ja mulla oli reipas sata pistoa pitkin kroppaa ja hostellin omistaja, vanha pappa oli ihan kauhuissaan, kun se näki mut aamulla. Vaikka sain pistot ulkosalla, keskellä ukkosmyräkkää, se oli päivän aikana hommannut mulle huoneeseen oman henkkoht hyttyskarkottimen ja sängyn ympärille verkon. Awww. Rivassa kun saavuin hostelliin, henkilökunta tiesi kuka oon, ennen kuin annoin varausta tai passia. Sain neljän hengen huoneen useaksi yöksi omaan käyttöön, kun hostellissa oli vähemmän väkeä ja joka päivä kyseltiin kuulumiset ja että onko kaikki hyvin. Lisäksi multa kyseltiin Suomesta ja he olivat selvittäneet Suomen säätietoja, että saatiin keskustella siitä. :-D Lähtiessäni, kun halusin kiittää lämpimästä ja ystävällisestä palvelusta, oli omistaja ihan kyyneleet silmissä. Sienan hostellin henkilökunta oli myös ihan omaa luokkaansa ja aamupalamusiikki oli aika rock-voittoista, ihan vain mun ja siskon takia :-D
Ruoka taas on Italiassa ihan oma lukunsa ja vaikka en oo siitä aiemmin kauheesti tykännyt, niin nyt täytyy antaa sillekkin kunniaa. Oon syönyt jonkin verran pastaa, lasagnea ja bruschetteja ja oon ollut ihan taivaassa. Pizza on pahaa, mutta onneksi sitä ei oo ollut pakko syödä. Jäätelö on herkuista herkuin ja monesti skippasin jotain muuta rahanmenoa, että sain pallon jäätelöä. :-D
Oon nyt ihan täynnä inspiraatiota kotikokkailuun, ja veikkaan että mies ei pistä sitä pahakseen neljän kuukauden makkaran syönnin jälkeen. Varoitan, meidän jääkaappi täyttyy mozzarellasta ja basilikasta jahka vaan kotia asti pääsen!
Mun suosikki Italiasta oli ehdottomasti Malcesine ja sen jälkeen Firenze. Ihan varmasti tuun palaamaan niihin tulevaisuudessa, monta kertaa!
Niin paljon hyviä muistoja, hetkiä, hymyjä ja vedet silmissä nauramista tuli koettua, että Italialla on veri spesial pleis in mai haart!
Kiitos Italia, Grazie!! <3
P.S. Tämä p*ska ei anna mun lisätä kuvia. Lisään sitten myöhemmin. Viimeistään kotona. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti