Siitä se ajatus sitten lähti..

Lähipiirissäni kenellekään ei varmasti ole jäänyt epäselväksi, että sairastan kroonista matkakuumetta. Milloin puhun menneistä reissuista, milloin suunnittelen seuraavaa. Aina kuitenkin on se yksi ja sama mielessä. Matkustaminen.

Olen haaveillut ulkomailla asumistesta siitä saakka, kun kävin 13-vuotiaana viikon lomamatkalla Etelä-Saksassa. Musta piti tulla ehdottomasti lentoemäntä ja halusin kiertää jokaisen kolkan maailmassa. Mun piti lähteä reilaamaan, oppaaksi, au pairiksi ja mitä vielä. Sen sijaan muutin 19-vuotiaana kaupungista maalle. Enpähän olisi uskonut. :)

Olen kuitenkin asunut teini-ikäisenä vajaan vuoden verran Kreikassa ja olen tuosta ajasta ikionnellinen. Se oli siihenastisen elämäni parasta aikaa ja se onkin jäänyt vahvasti kytemään pinnan alle. Johonkin on vielä päästävä.

Elämäni maalla on oikeasti ihanaa ja haluan ehdottomasti vanheta täällä punaisessa mökissä yhdessä mieheni kanssa. Haluan perustaa perheen ja ottaa monta lemmikkiä aina possusta lampaaseen ja koirasta fasaaniin. Haluan saada lapsenlapsia ja olla se esiliinaa käyttävä mummi. Mutta, jos mä en nyt tässä vaiheessa, kun 28 vuotta häämöttää nurkan takana, lähde pidemmälle matkalle, niin koskas sitten? Muutaman vuoden päästä se on varmasti jo liian myöhäistä, ellen sitten vuokraa sirkusautoa lapsille ja eläimille. Ei kiitos :)

Lopullisen päätöksen reissuunlähdöstä tein viime vuoden keväällä. Kaikki suhtautui siihen sen verran positiivisesti, että saan luvan olla kiitollinen. Mieheni, isäni ja ystäväni ovat olleet erityisen kannustavia ja suurena tukena, kun epäilys koko touhusta on alkanut kalvaa mieltä. Nyt alkaa työviikot käydä vähiin ja matkareitti hahmottua. Lentoja ja hotelleja on tullut selailtua sivukaupalla ja lähipäivinä olisi tarkoitus tehdä ensimmäisiä varauksia.

Matkareittini alkaa Kreikasta, jossa toivon mukaan vietän pari kuukautta ja sieltä matka jatkuu halki Italian aina päätyen rakastamaani Etelä-Saksaan. Matkan perimmäisenä tarkoituksena on pysähtyminen. Viimeiset 10 vuotta on elämäni ollut melkoista oravanpyörää. Töitä, harrastuksia, loman odottamista. Haluaisin opetella elämään ja nauttimaan päivän kerrallaan ja mahdollisesti löytää ideoita siihen, miten tekisin loppuelämästäni rauhallisempaa, miellyttävämpää ja ikimuistoisempaa. Kuulostaa ehkä vähän kliseiseltä, mutta jokaisella meillä on vain tämä yksi ja ainut elämä, joka sekin on arvaamaton, joten ehkä siitä pitäisi pitää parempaa huolta.. Ei kai tässä sitten muuta tällä erää. Mukavaa viikkoa <3

Oberammergau/2013/Eva