No mitä sä oikein meinasit tehdä sen koko ajan?

Niin moneksi kuukaudeksi reissuun? Täh? Miten sä saat sun ajan kulumaan? Kai sä nyt kyllästyt, kun et voi tehdä mitään normaaleja asioita?
Niin.
Aika näyttää miten kauan reissulla viivyn, mutta alustavasti olisi tarkoitus olla vähintään neljä kuukautta. Mieluusti vähän kauemminkin, jos vain rahat riittää.
Mä en lähde sinne sen vuoksi, että saisin erityisesti tehdä jotain. Lähinnä tarkoituksena on olla ja nauttia. Siinä sivussa toki ajattelin matkata muutamia tuhansia kilometrejä lentäen ja junalla, sekä pyöräillä Toscanan halki parisataa kilometriä. Lisäksi toivon saavani väliaikaisia töitä satunnaisista ravintoloista sekä viinitiloilta ruokaa ja majapaikkaa vastaan. Rikastua ajattelin ainoastaan henkisesti.
Haaveissa siintää myös ajatus aikaisista aamulenkeistä, keskipäivän piknikeistä sekä auringonlaskuista meren rannalla. Toivon tutustuvani uusiin ihmisiin, näkeväni suuren palan historiaa sekä oppivani jotain uutta itsestänikin.
En ota reissusta sen kummemmin paineita, mun ei ole mikään pakko kiertää kaikkia paikkoja mitä olen etukäteen miettinyt, eikä mun ole pakko keksiä jokaiselle päivälle ohjelmaa. Tarkoitushan on nimenomaan pysähtyä olemaan. Jos joku paikka tuntuu niin ihanalta, etten millään malta lähteä, voin hyvillä mielin jäädä. Kukaan ei sen kummemmin kaipaa mua missään, paitsi kotona tietysti. :D
Kaikenlisäksi hyvä ystäväni on tulossa kiertämään kanssani pariksi viikoksi, sekä mahdollisesti myös anoppini ja isäni ovat tulossa moikkaamaan minua matkan varrella, eri maihin tosin. Ja tietysti kirsikkana kakun päällä, mieheni tulee lomailemaan kanssani reissuni loppupuoliskolla. Onhan siinä jo ohjelmaa kerrakseen. :)
Syy siihen miksi blogia kirjoitan, on yksinkertaisesti se, että saan pidettyä päiväkirjaa itseäni varten. Uskon, että tulen näkemään sen verran paljon erilaisia paikkoja, että osa väkisinkin unohtuu viimeistään kotiinpaluun aikana. Saan myös näppärästi siirrettyä matkakuvia tänne blogiin ja näin ollen ne ovat puhelimen muistikortin lisäksi tallessa muuallakin. Saan myös säästettyä pitkän pennin, kun perheeni ja ystäväni saavat lueskella blogin kautta kuulumiseni, sen sijaan, että soittelisin kaikille pitkiä puheluita..

P.S. Menolippu ostettu, hieman jo polttelee takataskussa. :D

Rodos/2011/Eva