Junamatka Roomasta Sienaan kesti reilut kolme tuntia ja junalippu maksoi hurjat 16 euroa. (Täällä on muuten btw junalippujen hinnoissa ihan uskomattomia eroja, saman matkan voi matkustaa esim. 15-55 eurolla, joten jos ei oo kiirus, kannattaa tarkistaa hinnat lippuautomaateista ja odottaa halvinta)
Junamatka taittui kahdessa osassa, josta Rooman päässä ei ollut juuri mitään nähtävää, kun yli puolet ajasta oltiin korvat lukossa tunnelissa, mutta puolivälissä vaihdettiin taajamajunaan ja johan alkoi näkyä Toscanalaista maalaismaisemaa. Ahh <3
Elokuvat ja taulut ei totta tosiaankaan valehtele; kyllä siellä ihan oikiastikin näyttää siltä miltä sen kuvitteleekin näyttävän. Vihreää, kumpuilevaa maastoa, viinitiloja ja kukkia.
Sienan kaupunki tuntui Rooman jälkeen ihanan pieneltä ja sopivalta. Yhden päivän aikana ehti kävellä puoli kaupunkia ympäriinsä ja etenkin vanha kaupunki oli hurmaava paikka. Hinnat oli kohtuu edukkaat joka puolella ja sivukaduilla ei kovin montaa turistia tallustellut.
Päivät kului pääosin kävellessä, syödessä ja nauraessa. :-D
Viikon ehdoton helmi oli järjestetty maakuntakierros pienen porukan kesken. Ajelimme tilataksilla Sienasta kohti San Gimignanoa, jossa oli vapaata aikaa kierrellä ja sen jälkeen menimme yhdessä paikalliselle viinitilalle, jossa söimme pientä suolaista ja saimme maistella noin kuutta eri viiniä. (Laskupää lakkasi toimimasta jossain vaiheessa..)
Luonnollisesti viinitilan jälkeen porukalla oli ilo ylimmillään ja tulomatkan Sienaan lauloimme yhdessä kuljettajan/oppaan kanssa italialaisia(!! :-D) lauluja. Fiilis oli niin huippu! (Viinillä ei varmastikaan ollut mitään osuutta asiaan.)
Erityisen liikuttavaa oli, kun mukana ollut arviolta n. 80-vuotias Australiassa tätä nykyä asusteleva italialaispappa lauloi ääni väristen muiden mukana ja omat soolo-osuudet vielä kaupan päälle. Awww <3
Kaiken kaikkiaan Sienasta jäi niin hyvä fiilis, että Toscanaan on varmasti pakko päästä vielä joskus takaisin.
Puhdasta, kaunista, edullista ja ihan mielettömän ystävällisiä ihmisiä!
Josta tullaankin siihen, että sain vähän nenilleni, kun oon väittänyt italialaisia epäystävällisiksi! No okei, se käsitys muodostui mulle parin Italiassa vietetyn loman jälkeen, mutta nyt viimeisen parin viikon kokemuksen perusteella on pakko myöntää, että oon tavannut vaan ja ainoastaan ihan mahtavia ihmisiä!
Sienan hostellin aamupalalla soi järjestäänsä joka päivä mun lempibändejä, kun tuli ilmi mistä tykkään, eikä siellä suinkaan ihan kaikki olleet sen näköisiä, että Judas Priest toimisi heti aamusta alkaen. :-D
Lisäksi eilen, kun pidin (kaato)sadetta erään leipomon suuaukolla, tarjosi leipomon omistaja-pappa omaa sateenvarjoaan ilmaiseksi! Huhhuh! En tokikaan ottanut sitä vastaan, mutta mieli lämpeni niin paljon, että ei sade tuntunut enää missään. Samankaltaista ystävällisyyttä oon nyt nähnyt joka päivä ja pakko kehua, että jos tämä on aitoa italialaista vieraanvaraisuutta, niin mä oon aika myyty!
Nyt oon tällä hetkellä Pisassa, yksin. Ystävä ja sisko ovat omat vierailunsa tehneet ja olo on vähän haikea. Mulla oli molempien kanssa ihan huiput lomat ja hauskaa niin, että nauru raikasi. :-D <3
Tästä sitä on silti vain jatkettava eteenpäin ja hyvänä porkkanana odottaa yhteinen lomaviikko Miehen kanssa. Siihen tosin on vielä aikaa.
P.S. Kuuuuuma!! Hiki vaan juoksee pitkin jokaista vartalon neliömilliä. Mutta en tokikaan valita. Paitsi ehkä vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti