Mä oon ollut kohta jo kaksi kuukautta reissussa ja aika kuluu ihan siivillä. Kääk!
Tällä hetkellä makoilen tyytyväisenä mun hostellihuoneessa (joka muistuttaa kylläkin enemmän makuusalia) keskellä Toscanan upeita maisemia ja maha on täynnä lasagnea ja jäätelöä. Ei siis mikään huono ilta.
Nyt kuitenkin tunnelmia Roomasta ja Toscanan vuoro tulee sitten myöhemmin.
Rooma on iso. ISO. Suuri, miljoonakaupunki, jukelitoon, messevä ja mahdottoman kokoinen. Välimatkat on pitkiä ja nähtävää on paljon. Kävelin päivittäin n.15 kilometriä ja silti tuntuu, että näin vain murto-osan. Mutta okei, mä näin Paavin.
Kävelin ympäriinsä vailla suunnitelmia ja nautin maisemista ja tuoksuista. Siinä missä Ateenassa haisi kaduilla erinäiset ihmiseritteet ja kalanraadot, Roomassa tuoksui puhdas pyykki ja kukat.
Trasteveren kaupunginosa oli mun ehdoton suosikki, minkä etukäteen jo vähän arvasinkin. Katusoittajia, pieniä katuja ja vähän turisteja, kyllä kiitos. Lisäksi Piazza Navonan ympäristö oli tosi kaunis. Vähän kuin Trastevere, mutta isommassa ja vanhemmassa mittakaavassa. Tai niinhän mä luulen, faktoja en tiedä.
Historiaa näkyi joka ikisen kulman takana ja koko kaupunki näytti olevan tosi puhdas, siisti ja kaunis. Turisteja riitti joka sormelle, enkä esim. käynyt yhdessäkään museossa tai edes Colosseumilla tai Vatikaanissa sisällä. Koko kaupunki oli yhtä ulkoilmamuseota ja se riitti mulle vallan hyvin.
Trasteveren musiikki-iltamat
Viikon kohokohdaksi muodostui kuitenkin ehdottomasti Rolling Stonesin keikka! Jossa en siis tietenkään ollut tapahtuma-alueen sisällä, mutta alueen ulkopuolelle kuului paremmin kuin hyvin ja taisi siellä olla mun lisäksi pari tuhatta muutakin kuuntelijaa. Fiilis oli loistava ja olo onnellinen. :-)
Kuvittele tähän Rolling Stones
Viikon aikana yövyin kahdessa eri hostellissa ja jälkimmäinen varsinkin oli tosi puhdas ja miellyttävä. (Jos ei vuorokauden ympäri hiippailevaa omistajaa oteta lukuun.) Ensimmäinen taas oli vähän siinä rajoilla, että uskaltaako sängyssä nukkua ilman suojavarustusta. Pääsin myös todistamaan ikimuistoista kohtausta, kun kaksi brittityttöä saapui hostelliin ja ensimmäisen tunnin ajan he itkivät puhelimen välityksellä kotiin hostellin rumuutta. :-D Ei se nyt niiiiiiiiin kamala ollut. Tai no okei, oli se.
Kaiken kaikkiaan siis tykkäsin Roomasta, mutta en silti usko, että menisin takaisin. Oon enemmän pienien paikkojen ihminen ja toissapäivänä, kun saavuin Sienaan, mun oli taas heti paljon helpompi hengittää. Maaseutu <3
Myös Kreikka-ikävä on helpottanut lähes kokonaan ja tällä hetkellä oon justiinsa siellä missä haluankin olla :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti