Puolen päivän pintaan neljän kuukauden odotus vihdoin palkittiin, kun hostellin eteen pysähtyi pieni vuokra-auto ja kuskin paikalta nousi niin tuttu ja niin rakas mies. Mun mies. <3
Halausten jälkeen lähdimme samantien jatkamaan matkaa kohti Berchtesgadenia ja tuntui, että oli niin paljon tarinoita kerrottavana, että ei oikein tiennyt mistä olisi aloittanut, joten olin lähinnä hiljaa ja hymyilin.
Reitti oli tuttu, sama minkä ajoimme yhdessä viime vuonna viikon mittaisella reissullamme, eikä ruuhkia juuri ollut, joten olimme hyvissä ajoin hotellissamme Bischofswiesenissä, Berchtesgadenin viereisessä kylässä. Hotelli oli mun mielestä ihan nappivalinta, vähän niinkuin kesämökki keskellä kauneimpia vuoristomaisemia, mutta silti vain kymmenen minuutin ajomatkan päästä Berctesgadenin keskustasta. Hotelli oli perhehotelli, joten omistajaperhe itse asui alakerrassa ja oon melko varma, että koska me viivyttiin siellä viikko, saatiin paras huone mitä löytyi ja parvekekkin oli kahden seinän mittainen.
Maisemat parvekkeelta. Lemmut laidunsi ja söi nonstopilla koko viikon, säällä kuin säällä.
Koska koko viikoksi oli luvattu enemmän tai vähemmän sadetta joka päivälle, niin me yritettiin etukäteen suunnitella päiväohjelmia sen mukaan.
Ohjelmassa oli mm. käynti Itävallan puolella, Hohenwerfenin linnassa, jossa on kuvattu aikoinaan Clint Eastwoodin tähdittämä "Kotkat kuuntelevat" ja samalla reissulla kävimme Salzburgissa.
Linnan pihalla järjestettiin kotkanäytöksiä, jossa kolme kouluttajaa lennätteli ja otti kiinni toinen toistaan isompia tirppoja. Mä pidin lähinnä silmät kiinni, aina kun 20kg petolintua suhahti pään yli. Kääks.
Maisemat linnan ikkunasta. Tuttu myös "Kotkat kuuntelevat"-ystäville
Salzburgista en valitettavasti saanut kunnollisia kuvia, kun siellä satoi ihan kaatamalla. Mutta siellä oli kyllä niin kaunis vanhakaupunki, että sinne haluan vielä joskus päästä.
Ja kuten aiemmin mainittin, niin viime vuonna jätin palan mun sydäntä Berchtesgadeniin ja kyllä se vain niin kaunis ja upea on, että mielelläni menisin sinne vielä vaikka kolmannenkin kerran.
Reppureissaaja ja taustalla Berchtesgaden
Viikon varsinainen yllätysmomentti tuli torstaina, kun mentiin miehen kanssa Kotkanpesälle ja syömisen jälkeen isuttiin vuorenhuipulla katsellen maisemaa Itävallan suuntaan. Mies nimittäin kysäisi mua vaimokseen ja jos joskus oon etukäteen miettinyt tuota tilannetta ja omaa reaktiota, niin sen verran yllätyksenä se tuli, että mä menin niin sanattomaksi, kuin mahdollista. Tuijotin vaan hölmistyneenä ja ihmettelin, että haluaako se tosissaan mun kanssa vanheta. Mutta sitten, kun tieto iski illan aikana paremmin tajuntaan, niin tuli kyllä mielettömän onnellinen olo. Ihminen, joka on nähnyt mun hyvät ja huonot päivät ja kestää mua vaikka oon aamuisin superhankala ennen heräämistä ja oon justiinsa itsekkäänä reissanut muutaman kuukauden, haluaa silti olla mun kanssa niin paljon, että kosii mua. Iiks! <3
Kotkanpesältä mentiin vielä Königsseen järviristeilylle ja syömään. Sattui olla vielä viikon paras keli. :-)
Maisemat Kotkanpesältä Königsseen suuntaan
<3
Kelpaa risteillä
St. Bartholomä
Maanantaina ajettiin Münchenin lentokentälle, josta mies lensi Finnairilla Helsinkiin ja mä sain järjestettyä ittelleni lennon vasta seuraavaksi päiväksi Norwegianilla Tukholman kautta Helsinkiin. Olin sitten lentokentän kahvilan sohvalla yötä ja nukuinkin jopa lähes seitsemän tuntia. Välillä poliisi kävi herättämässä ja kysymässä passia, mutta sitten taas jatkoin unia. Ihmeen nopeasti meni vuorokausi kentällä ja fiilis oli onnellinen ja hyvä. Osittain haikein mielin jätin reissun taakse, mutta samalla oli mahtava tunne tulla Suomeen, jossa ihana serkku oli mua kentällä vastassa.
Kaikki rahat meni, mutta päivääkään en antaisi reissusta pois. Edelleen mietin joka päivä kiitollisena, mitä kaikkea sain kokea ja kuinka paljon nautin joka hetkestä.
Nyt saan miettiä vähän toisenlaista matkaa, kun saan suunnitella häitä ja häämatkaa. Ja toiveissa elää vielä lyhyempi reppureissu yksin, ehkäpä taas Italiassa. Mutta aika näyttää. :-)
Haluan jatkaa blogin kirjoittelua tulevaisuudessakin, koska mulle ittelle tämä on ollut hieno keino kirjoittaa iloisia tunteita ylös, jotka saa myöhemmin luettuna hymyn huulille.
Kiitos maailma! :-) <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti