Lago di Garda! Vähän kuin kotona olis!

Toistan ehkä ittiäni, mutta sanonpa taas kerran, että nämä mun wifit senkun paranee. Nyt mulla ei oole koko wifiä. Mutta toisaalta, oon ollut aika julmetun onnellinen viime aikoina, joten ehkä tämä internetitön elämä on ihan jees näin välistä! :-)

Mä siis matkustin pari viikkoa sitten Firenzestä suoraan Gardajärvelle ja skippasin raakasti Venetsian ja Veronan. Eikä ainakaan vielä kaduta yhtään! Olin lisäksi sen verran ovela, että säästin mun matkakustannuksissa lähemmäs kolmekymmentä euroa. Jos olisin ostanut junalipun Firenzestä Peschiera del Gardaan, olisin saanut pulittaa siitä viitisenkymppiä. Sen sijaan otin tarjousjunan Firenzestä Bolognaan, Bolognasta toisen tarjouslipun Veronaan ja sieltä bussin Peschieraan ja maksoin 22 euroa. Siitäs sait, Trenitalia! Tosin täytyy myöntää, että myös mun kolmen tunnin matkustusaika vaihtui kahdeksaan tuntiin, mutta mitäpä mulla muuta olis kuin aikaa! :-D

PPeschiera del Gardan satama

Peschierassa majoituin uudehkossa nuorisohostellissa. Se oli muuten tosi jees ja hieno, mutta tällaiselle vanhukselle meinasi yöt tehdä tiukkaa. Suurimmaksi osaksi mun huonekaverit oli parikymppisiä bilehileitä. Vakioherätys oli kolmen pintaan yöllä, kun valot laitettiin päälle ja jos joku ei itkenyt, niin toinen oksensi. Niin parasta! Not..Sen takia olin aikamoinen zombie koko sen ajan mitä Peschierassa vietin, eikä mua oikein huvittanut tehdä muuta kuin lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia. Tosin, kirjat ja musiikki on parasta ajanvietettä, joten mikäs siinä. Mutta ei kiitos mitään nuorisohostellia mulle vähään aikaan! Samalla sain uutta perspektiiviä siihen, miten mahtavia majoituksia ja huonekavereita mulla onkaan ollut tähän asti!

Malcesinen liepeillä

Viime viikon keskiviikkona siirryin eteläiseltä järveltä pohjoiseen, Malcesineen ja voin kertoa, että tätä oli odotettu! Siitä on nyt aika tarkkaan kuusi vuotta, kun oon ollut täällä viimeksi ja taika ei ollut kadonnut mihinkään! Ihan sydän pakahtui, kun astuin bussista pihalle ja kävelin suoraan alas rantaan. Niin kaunista! Lisäksi mulla oli täältä etukäteen vuokrattuna yksiö viikoksi ja vähän jännitin mitä tuleman pitää, kun olin sen jo luottavaisena maksanutkin alkukeväästä. Huolet karisi onneksi sen siliän tien, kun mun vuokraemäntä tuli mua vastaan. Tämä asunto on ihan täydellinen! Ihan ydinkeskustassa, viiden minuutin kävelymatkan päässä rannasta ja hiljaisessa talossa. Mulla on oma asunto, jee!! Eniten oon ehkä fiilistellyt keittiötä ja pyykinpesukonetta! :-D Oon pessyt pyykkiä kahdesti, toisella kerralla ihan pelkästä pesemisen ilosta ja oon joka päivä kokannut ittelleni lämpimän aterian. (Ei oo sekään niin sanottua, että joka päivä onnistuisi syödä jotain lämmintä.)Lisäksi oon nukkunut vähintään kymmenen tunnin yöunia ja torkkunut päikkärit ruuan päälle päivittäin.

Kotikatu. Rakastan.

Kaikkien ihaninta on kuitenkin ollut yöuinnit! Mä en ihan kauheesti viihdy rannalla, kun en tykkää grillata itteäni, enkä oo edes kovin hyvä uimaan. Sen sijaan mä kuitenkin nautin vedessä lillumisesta ja ensimmäisenä iltana tajusinkin, että miksi en voisi mennä sinne pimeällä, kun ranta on tyhjillään, eikä mun silloin tarvitte hävetä niin paljon, kun veden alle pääsemisessä kestää ja kestää, kun on kylmä ja kaikkee. Niin mä siis menin ja se fiilis siellä vedessä (kun sinne vihdoin on päässyt) on ihan sanoinkuvailematon! Valaistu linna vieressä, pariskuntia iltakävelyillä, vaimeaa musiikkia jostain kaukaa ja tyyni järvi. Mitä muuta sitä ihminen edes tarvittee? Niin mä oon sitten käynyt siellä joka ilta eilistä lukuunottamatta, kun oli sellainenkin ukkosmyräkkä, että oksat pois!

Sekaan vaan, kyllä mahtuu!

Toissa päivänä lähdin patikoimaan Monte Baldolle ja nelisen tuntia rämmin menemään liukkaita, kivisiä mettäpolkuja. Jossain vaiheessa mietin, että olisin ehkä voinut ajatella kahdesti ennen sinne menoa, mutta loppujen lopuksi, kun pääsin takaisin mun asunnolle, kengät ravassa ja vaatteet likomärkinä hiestä, niin kyllä mulla tuli vähän voittajafiilis. Eipähän sitä nyt ihan joka päivä tuu vuorenkyljessä "lenkkeiltyä". :-)

Patikkapolku. Mä sydän mun reittivalinnat.

Ja eilen mulla oli mahtava ilta! Taas! Kuusi vuotta sitten täällä soitti ja lauloi iltaisin kadulla taitava blueskitaristi ja täällähän se näemmä vieläkin soittaa! Sillä oli mun asunnon lähellä olevassa pubissa keikka kontrabassoa soittavan naisen kanssa ja sain kuunnella parin tunnin bluesit kolmen euron viinilasillisen hinnalla. Olin ihan euforiassa, pelkästään jo läskibasson läiskeestä. Ja tietty kun siihen lisää hyvän viinin ja kynttiöillä valaistun ravintolan, niin olo ei voi olla huono.

Reverend and the Lady

Ehkä tämä nyt on vähän turhan siirappista, mutta Eat Pray Love-kirjan jäljiltä olin miettinyt, että tuleekohan mulle sellaista käsittämätöntä onnen tunnetta tällä reissulla, että tekisi lähinnä mieli halailla puita sun muuta "älytöntä" ja voin sanoa, että näin kolme kuukautta reissanneena tuo olotila on tosi vahvasti läsnä! Yksi ilta itkin, koska mulla oli niin hyvä olo. :-D

Astetta kirkkahampi järvivesi!

Okei, tähän on nyt ehkä hyvä lopettaa. :-D Huomenna matka jatkuu järven pohjoisimpaan osaan, Riva del Gardaan. Jee!