Oon ollut reilun viikon reissussa ja ikävöin jo nyt kotia ihan valtavasti. Ajattelen Suomea erittäin romantisoidusti ja näen mielessäni vehreät ja aurinkoiset kesämaisemat. (Okei, siellä ilmeisesti on satanut joka päivä :-D) Ikävöin puhdasta, raikasta ilmaa, raikkaita sateita ja kotiruokaa. Suomalaiset ihmiset on mutkattomia ja rehellisiä. Ystävyyssuhteissa ei ole sen kummempia pelisääntöjä, ja asiat sanotaan niin kuinka ne on.
Suomalaiset elintarvikkeet maistuvat paremmalta kuin täällä, meetvurstissakaan ei ollut yhtään suolaa ja melkein oksensin, kun maistoin sitä.
Eniten ikävöin miestäni. <3 Hän saa mut nauramaan joka päivä. Ikävöin halauksia ja läheisyyttä. Yhteisiä ruokailuja. :-)
Tajuan kyllä olevani naurettava. Oon ollut yhdeksän yötä pois kotoa. Vau. Lisäksi oon lomalla, en työleirillä. Niinhän sitä sanotaan, että välillä on hyvä käydä kauempana, niin ymmärtää paremmin sen mitä omistaa ja mikä merkitsee.
Tajusin sen kyllä kotonakin, mutta välimatka ja tieto muutaman kuukauden erillään olosta antaa uutta näkökulmaa. Miten onnekas olenkaan. <3
Ei mulla täällä oikeasti edes oo mitenkään kurjaa, joka päivä on ollut mukavaa ja olen todella rentoutunut, enkä ole stressannut koko aikana mistään. Uskon, että todella tarvitsen tämän reissun tulevaisuuttani varten. Tullakseni paremmaksi vaimoksi ja äidiksi. Lisäksi uskon, että tästä reissusta todellakin tulee ihan mahtava. Eiköhän se tästä tasaannu :-)
Mikäs täällä ollessa?
Tein mun lempisoppaa. Maistui paskalta näillä aineksilla.
Halauksia ja parempaa mieltä ensi viikkoon <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti