sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Päivän tunnelmia

Niin mä sitten saavuin eilen illalla Ateenaan.
Tää lento ei ollut ihan paras mahdollinen heittoisan sään ja vieressä istuneen vauvan vuoksi. Vauvaressu itki koko matkan korviaan ja äitinsä yritti lohduttaa tarjoamalla pullollisen maitoa.
Ei mennyt kauaakaan, kun kertaalleen juodut maidot oli pitkin käytävää ja penkkejä ja penkkien välikköjä. Nam. Tosin, kaikki sympatia vauvalle, ei oo lentäminen pienelle helppoa.

Monastirakin aukio

Kentältä lähdin keskustaa kohti metrolla ja matka kesti noin tunnin verran. Istumapaikkaa oli ihan turha edes haaveilla saavansa, metro oli kuin täyteen ahdettu sillipurkki. Mutta kyllähän sitä nyt tunnin seisoo vaikka päällänsä, joten eipä paljon haitannut. Mieli oli odottavainen ja jännittynyt, kun olin matkassa ilman karttaa. Sen verran eilen aamulla googlailin, että miten pääsen Monastirakin metroasemalta hostellille kävellen, mutta todellisuus yllätti silti hivenen. Mittasuhteet oli yllättävän suuret kuvitelmiini nähden ja joka paikka oli täynnä pieniä kujia, mitä en ollut kartasta huomannut. Noin viiden minuutin ajan seisoin Monastirakin aukiolla ja arvoin mielessäni, että mihin suuntaan lähden kävelemään.

Päiväkävelyllä akropolin kupeessa

Yleinen meininki oli kuin suoraan sirkuksesta, oli tulishowta ja katumuusikkoa joka lähtöön ja kahviloita, kuppiloita ja ravinteleita vieri vieressä ja lapsia ja vanhempia iltakävelyillä. Näin myös pari koditonta nukkumassa makuupusseissaan hämärissä nurkkauksissa. Silti olo oli turvallinen, koska kadut oli hyvin valaistuja ja poliiseja ja ravintoloiden henkilökuntaa oli kadut täynnä. Sattuipa jopa niin, että osuin suuntavaistoni/tuurini kanssa kerralla oikeaan ja olin perillä hostellissani alle kymmenessä minuutissa.

Tämä mun hostelli on hienompi, kuin useimmat hotellit joissa oon ulkomailla majoittunut. Huone on siisti ja tilava ja tässä on kolme kerrossänkyä. Illalla oli täyttä, mutta nyt meitä on vain kolme naista. Toisen kanssa ehdin jo turistakin pitkät tovit ja saattaa olla, että pyydän sitä mun kanssa kävelylle joku ehtoo.
Oudokseltaan nukuin vähän koiranunta koko yön, mutta eiköhän se tästä. :-)

Mun huoneesta


Tänään kävin muutaman tunnin mittaisella kävelylenkillä pitkin kaupunkia ja yhtään ei vielä kartta auennut, sen verran sokkeloinen ja sekava keskusta on. Mutta on tässä aikaa opetella.
Nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa miettimään päivän ruokailua, street foodilla taidan mennä, kun sopii mun kukkarolle parhaiten. :-)

Hostellin kattoterassilta suorat näkymät akropolille

P.S. Toivotaan, jotta Suomi voittaa tänään!! :-)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti