Ateenan kahdet (sadat) kasvot

Tässä sitä nyt sitten ollaan. Viimeistä päivää Ateenassa ja viimeistä päivää Kreikassa. Huomenna kutsuu Rooma ja jotenkaan en yhtään haluaisi jättää vielä Kreikkaa. Kyynel. (Ja onpahan taas oikein kunnon first world problems..)

Akropolin juurella olevalla kukkulalla

Reilu kuusi viikkoa reissussa on vierähtänyt uskomattoman nopsasti ja tällä hetkellä fiilis on mitä parhain siitä, että ylipäätään tein päätöksen lähteä kiertämään.
Kreikka on ihana, siitä en pääse mihinkään. Turvallinen, kaunis, ystävällinen, lämmin, halpa ja mielenkiintoinen.

Ateena on ihan oma lukunsa ja oikeastaan voisin sanoa, että mulla on siihen näin vajaan kolmen viikon lomailun perusteella viha-rakkaussuhde. No okei, ennemminkin rakkaussuhde, mutta fiilikset on vaihdelleet joka päivä moneen kertaan. Ateena on erilainen.

Akropolis

Tämä kaupunki on likainen, täynnä liikennettä, graffiteja, roskia ja ihmisiä. Kun kävelee ympäriinsä, ei ihan oikeastikaan voi tietää mitä kulman takaa löytyy. Ensin saattaa olla ränsistynyt, ruma ja huumeiden käyttäjien suosiossa oleva alue ja muutaman metrin päässä onkin marmoria ja kultaa. Akropolis hallitsee vähän koko kaupunkia ja se on hyvänä opasteena, kun on matkassa ilman karttaa. Se nimittäin näkyy kyllä.
Täällä on myöskin paljon kodittomia ja metrolla matkustaessa lähes joka pysäkiltä nousee kyytiin jos minkälaista haitarinsoittajaa tai nenäliinan myyjää. Silti oon tuntenut oloni turvalliseksi, eikä oo tarvinnut pelätä. Poliiseja on joka puolella runsain joukoin ja ihmisiä muutenkin. Tuntuu käsittämättömältä, että täällä asuu saman verran väkeä kuin Suomessa yhteensä. Huh.

Mun kotikatu

Silti joku tässä kaupungissa vetoaa muhun vahvasti. Tämä on täynnä elämää, kauneutta (jos löytää oikeat paikat) ja tapahtumia. Ravintoloita, vaatekauppoja ja pubeja löytyy jokaisen tyyliin ja kukkarolle. Julkisilla, kuten metrolla ja bussilla on tosi helppo liikkua ja vaikka keskusta on kovin sekavan oloinen, niin jostain kumman syystä sitä aina löytää takaisin tutuille huudeille, vaikka yrittämällä yrittäisi vahingossa eksyä.
Mä tykkään myös siitä, että täällä ei hienostella liikaa. On ihan ok mennä ravintolaan syömään kahden euron pita tai juoda omasta pullosta vettä.
Oon kuitenkin kaiken kaikkiaan valmis jättämään Ateenan taakseni, enkä osaa edes sanoa, että haluaisinko tulla tänne takaisin. Sen sijaan Santorinille voisin mennä vaikka heti.

Kujilla

Lisäksi se mikä on antanut lisämaustetta Kreikassa oloon, on ehdottomasti kielen oppiminen. Oon opiskellut kreikkaa sekä itsenäisesti, että ryhmässä pari vuotta ja oon nyt käynyt täällä useita keskusteluja lähes kokonaan kreikaksi. Eikä siinä vielä kaikki, vaan oon tullut myös ymmärretyksi ja oon itte ymmärtänyt. Oon niin liekeissäni! :-)

Mutta ei kai tässä muuta kuin Geia sas vaan kaikille ja Kreikalle. Illalla ajattelin käydä hostellini naapuribaarissa kuuntelemassa rockabillya. Jos baarin logossa on Stray Catsin logo, se ei voi olla huono.